Teen tämän kuva-analyysin Hugo Simbergin (1873-1917) koskettavasta teoksesta Haavoittunut enkeli. Kuva-analyysin tekeminen voidaan jakaa kolmeen osaan: esi-ikonografiseen-, konografiseen- ja ikonologiseen tasoon.
Esi-ikonografinen taso:
Kuvassa kaksi totista poikaa kantaa paareilla haavoittunutta enkeliä, jolla on valkoinen side kasvoilla ja surullinen ilme. Kuvassa on todella rauhallinen tunnelma. Toinen pojista on pukeutunut mustaan, kun taas toinen on pukeutunut ruskeaan. Kuvassa on syksy puiden värityksestä päätellen. Taustalla on joki tai järvi, joka sekin on maalattu harmaanlaiseksi.
Konografinen taso:
Teos voisi olla kuvaus elämän laista, eli siitä, että jokainen joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä. Edes jumalallinen enkelikään ei voi niitä välttää. Esim. sairaudet ovat pelottava asia, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää päästä niistä yli. Ja kaksi poikaa, jotka auttavat enkeliä, voisivat taas kuvata sitä, kuinka aina saa jonkun avuksi, kunhan vaan viitsii pyytää apua. Apua voi antaa siis kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa. Jokainen ihminen kokee elämässään surullisia asioita mutta niistä on vain päästävä yli. Ja ylipääsemistä helpottaa juuri esim. läheisten tuki.
Ikonologinen taso:
Eli maalaaja on arvostettu suomalainen taidemaalari ja graafikko. Simberg on myös Suomen taiteen symbolismin päänimiä. Hän ottaa teoksellaan vahvasti kantaa elämään ja siihen, ettei kaikki ole niin yksiselitteistä. Simberg maalasi kuvan ollessaan itse sairas, joten tämän uskotaan kuvaavan hänen ajatuksiaan tuolloin. Simberg ei kuitenkaan koskaan selitellyt töitään, koska hän halusi, että jokainen ihminen saisi oman päätelmän kuvasta ja että se herättäisi heissä suuria tuntemuksia. Tässä hän onkin onnistunut todella hyvin, koska teoksen tunnistaa varmasti lähes jokainen ja se on valittu maamme tauluksi vuonna 2006. Teoksen maiseman Simberg sai kävelyretkillään Helsingissä ja poikiin ja enkeliin on käytetty monia lapsimalleja, jotta niistä saataisiin mahdollisimman realistisia.
Oma mielipide teoksesta:
Olen nähnyt tämän maalauksen monesti mutta joka kerta se herättää yhtä suuria tunteita. Jokainen varmasti saa teoksesta omat mielikuvansa mutta itse saan ainakin nuo edellämainitut. Vaikka teos onkin surullinen, se tuo mielestäni toivoa siitä, että apua on aina kun vain haluaa ja jaksaa avata silmänsä avoimeksi maailmalle. Simberg on onnistunut värivalinnoissaan ja sommittelussaan mielestäni todella hyvin, joten äänestäisin tätä maalausta kaikkien aikojen suomalaismaalaukseksi!
