KUVA-ANALYYSI

Teen tämän kuva-analyysin Hugo Simbergin (1873-1917) koskettavasta teoksesta Haavoittunut enkeli. Kuva-analyysin tekeminen voidaan jakaa kolmeen osaan: esi-ikonografiseen-, konografiseen- ja ikonologiseen tasoon.

Esi-ikonografinen taso:

Kuvassa kaksi totista poikaa kantaa paareilla haavoittunutta enkeliä, jolla on valkoinen side kasvoilla ja surullinen ilme. Kuvassa on todella rauhallinen tunnelma. Toinen pojista on pukeutunut mustaan, kun taas toinen on pukeutunut ruskeaan. Kuvassa on syksy puiden värityksestä päätellen. Taustalla on joki tai järvi, joka sekin on maalattu harmaanlaiseksi.

Konografinen taso:

Teos voisi olla kuvaus elämän laista, eli siitä, että jokainen joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä. Edes jumalallinen enkelikään ei voi niitä välttää. Esim. sairaudet ovat pelottava asia, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää päästä niistä yli. Ja kaksi poikaa, jotka auttavat enkeliä, voisivat taas kuvata sitä, kuinka aina saa jonkun avuksi, kunhan vaan viitsii pyytää apua. Apua voi antaa siis kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa. Jokainen ihminen kokee elämässään surullisia asioita mutta niistä on vain päästävä yli. Ja ylipääsemistä helpottaa juuri esim. läheisten tuki.

Ikonologinen taso:

Eli maalaaja on arvostettu suomalainen taidemaalari ja graafikko. Simberg on myös Suomen taiteen symbolismin päänimiä. Hän ottaa teoksellaan vahvasti kantaa elämään ja siihen, ettei kaikki ole niin yksiselitteistä. Simberg maalasi kuvan ollessaan itse sairas, joten tämän uskotaan kuvaavan hänen ajatuksiaan tuolloin. Simberg ei kuitenkaan koskaan selitellyt töitään, koska hän halusi, että jokainen ihminen saisi oman päätelmän kuvasta ja että se herättäisi heissä suuria tuntemuksia. Tässä hän onkin onnistunut todella hyvin, koska teoksen tunnistaa varmasti lähes jokainen ja se on valittu maamme tauluksi vuonna 2006. Teoksen maiseman Simberg sai kävelyretkillään Helsingissä ja poikiin ja enkeliin on käytetty monia lapsimalleja, jotta niistä saataisiin mahdollisimman realistisia.

Oma mielipide teoksesta:

Olen nähnyt tämän maalauksen monesti mutta joka kerta se herättää yhtä suuria tunteita. Jokainen varmasti saa teoksesta omat mielikuvansa mutta itse saan ainakin nuo edellämainitut. Vaikka teos onkin surullinen, se tuo mielestäni toivoa siitä, että apua on aina kun vain haluaa ja jaksaa avata silmänsä avoimeksi maailmalle. Simberg on onnistunut värivalinnoissaan ja sommittelussaan mielestäni todella hyvin, joten äänestäisin tätä maalausta kaikkien aikojen suomalaismaalaukseksi!

YHDEKSÄS TUNTI

Olin tehnyt kaikki työni, joten aloin tekemään uutta. Opettaja otti minusta kuvan, josta minun piti piirtää pilakuva. Ensiksi ruudutin oman kuvani sentti kertaa sentti ruutuihin ja numeroin ne. Sitten siirsin ruudut A4:lle. Ideana oli, etten saanut tehdä näistä viivoista suoria, vaan niiden piti olla vinoja, jotta kasvostani tulisi erilainen. Aloin siis kopioimaan kasvojani pienestä kuvasta isoon.

KAHDEKSAS TUNTI

Aloitimme tunnin taidekritiikillä. Opettaja heijasti ensimmäiset työmme valkokankaalle ja jokaisen ryhmän piti antaa arvio toisten työstä. Hyvä, että tällaisia hommia tulee, koska ne auttavat meitä kehittymään paremmiksi arvostelijoiksi ja muutenkin ihmisiksi.
Jatkoimme maalausta, jonka tekeminen oli jo lähes valmis. Vielä piti saada aikaan varjostukset. Tein ne hiilentapaisilla liiduilla, jotka takasivat pehmeän jäljen kun niitä vähän sormella pehmitti. Lopuksi laitoin varjostusten päälle suoja-sprayta. Spray takasi, ettei hiilen jälki lähde puhaltamalla pois. Työ oli nyt valmis ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen.

SEITSEMÄS TUNTI

Jatkoimme siitä mihin jäimme perjantaina, eli taidekuva taidekuvan sisällä -maalauksen tekemiseen. Maalasin ympäristöä ja mietin. miten saan kuvan sulautumaan ympäristöön. Käytin työssäni vesiliukoisia vahavärejä ja akryylivärejä. Niillä oli hyvä tehdä hommia.

KUUDES TUNTI

Aloitimme uuden työn, joka oli nimeltään taidekuva taidekuvassa. Ideana oli, että valitsimme opettajan antamien kuvien joukosta yhden kuvan ja sitten liimaisimme sen tyhjälle paperille ja loisimme sille uuden ympäristön. Valitsin mustapukuisen miehen ja aloin hommiin.
Teoriassa käsittelimme sommittelua.Sommittelu tarkoittaa taidekuvan kokonaisrakennetta eli sitä, kuinka muodot ja värit ovat tietyssä teoksessa ryhmitelty.
Sommittelun perustyyppejä ovat horisontaalinen-, vertikaalinen-, diagonaalinen-, kolmio- ja ympyräsommitelmat. Tähän lisänä tulee myös hieman vaativampi kultainen leikkaus. Horisontaalisessa sommittelussa kohteet on maalattu vaakasuoraan, luoden näin rauhallisen tunnelman. Vertikaalisessa taas kohteet on maalattu pystysuoraan luoden näin juhlallisen ja ylevän tunnelman. Diagonaalisessa käytetään hyväksi erilaisia vinoja viivoja ja muotoja. Kolmiosommittelussa pyritään saamaan aikaan kohteista kolmion muodostama kokonaisuus. Näitä tapoja sovelletiin myös maalauksessa.

VIIDES TUNTI

Tikkuveistos oli valmiina, joten se täytyi enää vaan maalata. Käytin maalaamiseen pronssin väristä spray-maalia. Se hukutti liimajäljet tehokkaasti alleen. Viimeistelimme maalauksemme maalaamalla olion ympärille ikään kuin esiripun, joka loi syvyyttä maalaukseen. Nyt taulu oli vihdoin valmis, mutta pakko sanoa että akryyli-maaleilla maalaaminen oli mukava kokemus ja varsinkin kun sen sai maalata ihan oikealle kankaalle. Mukava työ!

NELJÄS TUNTI

Oli uuden työn aika tuona perjantai aamuna jolloin oli mukavaa päästä kokeilemaan omaa luovuuttaan tikkuveistoksen parissa. Tehtävänä oli ottaa sata coctail-tikkua ja liimata niitä yhteen joko kuumaliimalla tai normaalilla liimalla. Luonnostelen ekana hieman paperille veistosta, ja alan sitten tekemään yksiköitä, joita sitten liimailen yhteen. Rakensin ensiksi yksiköistä kaksi isoa pyramidia jotka liitin yhteen. Tein osien päälle vielä yhden osan ja onnistuin mielestäni melko hyvin.
Teoriassa käytiin kuvataiteen rytmiä. Rytmi syntyy värien, muotojen, valojen ja varjojen vaihtelulla. Rytmittelemällä edellä mainittuja asioita pystyy saamaan teokseen sitä omaa tyyliä ja persoonallisuutta. Ja mikäs sen parempaa!